Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

Eräänä päivänä tuli eräs porukastamme kotiin muuan kahvilasta ja kertoi nauttimastaan raparperimarenkipiirakasta. Onnekkaasti meiltä sattui löytymään raparperinvarsia, joten oli varsin helppo päättää, miten ilta vietettäisiin. Minkäänlaista reseptiä meillä ei tuon kahvilan herkkuun ollut, eikä omasta viritelmästämme varmaan kovin samanlainen tullutkaan. Etenkään, kun innostus lähti jälleen ihan lapasesta ja lopulta teimme oikeastaan kaksi eri piirakkaa, joista toiseen sovelsimme jo uunijäätelöäkin… Näin syntyi kokeilevan konditorion oma raparperimarenkipiirakka sekä vielä omempi valkosuklaa-uunijäätelö-raparperipiirakka, joka sanaleikkien myötä sai lempinimekseen Varapuuma.

Esiteltäköön ensin tämä  raparperimarenkipiirakka:

murupohja:

3 dl                vehnäjauhjoja

1 tl                 leivinjauhetta

100 g             voita tai margariinia

1 dl                sokeria

1                    kananmuna

raparperihilloke:

tilkka             vettä

3 dl                sokeria

500 g             raparperia

marenki

3 kpl              kananmunan valkuaisia

7 rkl               sokeria

lisäksi valkosuklaata, ihan vaan koska toisilla meistä on tapana tunkea sitä vähän joka paikkaan.

Aloittaa voi valmistamalla raparperihillokkeen: 

pese ja puhdista raparperit, leikkaa varret kuutioiksi ja laita kattilaan. Lisää vesitilkka ja sokerit (ja tilkka tosiaan on tilkka, tähän tarkoitukseen rohkenemme väittää sinun haluavan hilloketta, ei velliä, eli ei intoilla sen veden kanssa, nimimerkillä Hups…). Kuumenna ja kiehauta raparperit tai hauduta kannen alla, kunnes raparperi on sopivan pehmeää (me sitä vesimäärää sieltä hauduttelimme tovin jos toisenkin). Anna jäähtyä.

Siinä hilloketta odotellessa (tai jos on meidän tavoin monta kokkia koheltamassa, voi saada monta sotkua aikaiseksi myös yhtä aikaa) on hyvin aikaa valmistaa 
murupohja:

sotke leivinjauhe vehnäjauhojen sekaan ja lisää joukkoon rasva nokareina. Tillostele näpeilläsi, kunnes jauhot ja rasva muuttuvat muruiksi. Lisää seokseen sokeri ja muna, sekoita tasaiseksi ja painele taikina vuokaan. Pistä uuniin ehkä pariinsataan asteeseen 10 minuutiksi.

Sitten se marenki: 

erottele munista huolella ja varoen valkuaiset ja keksi keltuaisille jotakin muuta käyttöä (esimerkiksi valkosuklaajäädyke, johon itse turvauduimme ja josta kerrottakoon lisää myöhemmin). Vatkaa valkuaiset ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi niin, että lisäilet sokeria vähän kerrallaan siinä vatkaillessasi. Jatka vatkaamista niin kauan, että voit kääntää kulhon ylösalaisin massan sieltä putoamatta, mutta älä liikaa intoudu, jottei massasta tule liian kiinteääkään.

Lopuksi kokoaminen: 

levitä raparperihilloke esipaistetulle murupohjalle ja palastele sen päälle valkosuklaata sopivasti. Päällystä marengilla ja tuikkaa koko komeus uuniin. Se, kauanko sen tulee siellä olla ja minkä verran sietäisi olla asteita, jäi meillekin hivenen mysteeriksi… Jos tahtoo marengin pysyvän kauniin vaaleana, mutta kuitenkin paistuvan kunnolla, on syytä harkita matalia lämpötiloja ja kärsivällisyyttä vaativia paistoaikoja. Jos haluaa pinnasta mustaa marenkia, joka on sisältä mössöä, niin sitten varmaan korkea lämpötila on paikallaan ja piirakan voi ottaa hätäisemmin ulos. Itse aloitimme ehkä 150 asteesta ja laskimme sitä pikkuhiljaa lopulta jonnekin satasen tietämille ja piirakka tuli ulos uunista oltuaan siellä ehkä tunnin tahi puolitoista, kun sitten oli leipurin mentävä nukkumaan. Mutta mahottoman hyvää siitä tuli!

No vielä se varapuumasovellus:

Eli muuten ihan sama homma, mutta esipaistetulle murupohjalle läväytettiinkin raparperihillokkeen ja valkosuklaan seuraksi vielä jäätelöä ennen kuin sen päälle levitettiin marenki. Marenki täytyy levittää jäätelön peitoksi huolella, koska uunijäätelön ideahan on siis juurikin siinä, että marenkikerros suojaa jäätelöä sulamiselta ja sitten voidaan kaikki yhdessä ihmetellä, kuinka jäätelö ei ole sulanut, vaikka se juuri oli kovasti lämpimässä uunissa. Sinne se sitten pistetään, lämpöä saa olla semmoset 250 astetta, ja herkkua pidetään uunissa vain muutama minuutti, kunnes marenki saa sopivasti väriä. Ja sitten se syödään heti.

...leipurilla koti oli kultainen.