Minä tahdon jätskiä...

Kokeileva konditorio harhautui jälleen kenties sivuraiteille, mutta eihän meillä ennenkään ole oltu niin tarkkoja. Näin ollen tällä kertaa uuninluukun sijaan avattiin pakastimenovi ja sisälle laitettiin sellaista herkkua, että tätä ei voi olla tekemättä toistekin! Samalla ryhmämme kohtasi uuden innostuksen kohteen tutustuessamme kondensoituun maitoon. On aika esitellä Kokeilevan konditorion kotijäätelö, johon saimme innoitusta Pullahiiren blogista, jonka minttuisista jätskitikuista muovasimme oman mintuttoman versiomme:

Jäätelö
4,5 dl kermaa
1 prk (n. 375g) kondensoitua maitoa (ei keitettynä)
mantelikrokantti- ja suklaarouhetta sopivasti

lisäksi n. 400 g maitosuklaata ja n. 200 g tummaa suklaata kuorrutukseen 

(josta me lopulta kyllä luovuttiin...)

 jätskitikkuja  
(suosittelemme, ovat taatusti tukevampia. Itse turvauduimme jätskitikkujen puutteesta Tiimarin isoihin coctail-tikkuihin, jotka olivat kyllä kivan värikkäitä, mutta jokseenkin huterahkoja... No, kuka arvostaa mitäkin, seurasi tästäkin oma veikeytensä.)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon kondensoitu maito ja haluamasi höysteet (me siis käytimme mantelikrokantti- ja suklaarouheita, mutta sekaanhan voi kokeilla heittää juttuja oman maun mukaan). Sekoita massa tasaiseksi. Ota muffinssivuoka tai jäätelömuotteja ja täytä ne jäätelömassalla. Jos käytät muffinssivuokaa, laita vuoan päälle tiukasti folio ja paina jäätelötikku keskelle kutakin muffinssikoloa. Paina tikku lähes pohjaan, mutta varo, ettei tikku tule toisesta päästä näkyviin. Nosta levy pakastimeen jäätymään mielellään yön yli. 

Jäätelöiden pakastuttua sulata kuorrutteen suklaat ja kaada korkeaan ja kapeaan astiaan. Lämmitä hieman käsillä kutakin muffinssikoloa kerrallaan, jotta saat jäätelön irti vuoasta. Upota jäätelö suklaaseen, nosta ylös ja anna ylimääräisen suklaan valua takaisin kulhoon. Pidä hetki jäätelöä ilmassa, jotta suklaa hieman jähmettyy ja laita jäätelö sitten kylmäkallen päälle laitetulle leivinpaperille. Näin jäätelön yläpinta ei tule ruman näköiseksi. Nosta jäätelöt pakastimeen odottelemaan tarjoilua. 

Helppoa kuin heinänteko! Harmi, että me vaan ei olla ihan niin taitavia… Kaikki meni hyvin jätskimassan sekoitteluun ja muffinssikoloihin valutteluun asti. Sitten meni soveltamiseksi. Meillä ei siis tosiaan ollut jätskitikkuja eikä sellaisia löytynyt myöskään kaupasta ellei olisi ensin tuhonnut joukon jätskejä, joten kokeiltiin Tiimarin coctail-tikkuja. Ne oli kovasti värikkäitä ja kivoja, joskin myös kokolailla taipuisia ja siinä mielessä hitusen huteria. Ei siinä mitään, satsi pakkaseen ja innolla odottelemaan, mitä tuleman pitää.

Seuraavana päivänä sulateltiin suklaata. Ei mitään ongelmaa, sehän on tuttua touhua. Sen saaminen nätisti jätskien päälle tosin oli sitten sen sortin operaatio, että jäi kyllä tekemättä. Suklaata tuli niin älyttömän paksulti, että vaikka jätskit näyttivät kyllä herkullisilta (ja maistuivat myös!), tuli niistä kerrassaan mahdottomia syötäviä. Päätimmekin tällä kertaa luopua koko suklaasta ja syödä jätskiä sellaisenaan, mikä sinänsä ei kyllä ollut yhtään huono, voitti nimittäin monet kaupan tuotteet ihan mennen tullen. Aivan hullun hyvvää! Ens kerralla tosin taidetaan käydä Ikeasta jätskimuotteja tai tehä suosiolla satsi johonkin isompaan astiaan, josta sitten kaiverrella palloja. Mutta tästä kehitellään vielä!

 Turhaa huoli ois,                          

hammaspeikko kuoli pois,        

vatsatauti vangittiin    
rottakellariin!