Minä tahdon jätskiä...

Kokeileva konditorio harhautui jälleen kenties sivuraiteille, mutta eihän meillä ennenkään ole oltu niin tarkkoja. Näin ollen tällä kertaa uuninluukun sijaan avattiin pakastimenovi ja sisälle laitettiin sellaista herkkua, että tätä ei voi olla tekemättä toistekin! Samalla ryhmämme kohtasi uuden innostuksen kohteen tutustuessamme kondensoituun maitoon. On aika esitellä Kokeilevan konditorion kotijäätelö, johon saimme innoitusta Pullahiiren blogista, jonka minttuisista jätskitikuista muovasimme oman mintuttoman versiomme:

Jäätelö
4,5 dl kermaa
1 prk (n. 375g) kondensoitua maitoa (ei keitettynä)
mantelikrokantti- ja suklaarouhetta sopivasti

lisäksi n. 400 g maitosuklaata ja n. 200 g tummaa suklaata kuorrutukseen 

(josta me lopulta kyllä luovuttiin...)

 jätskitikkuja  
(suosittelemme, ovat taatusti tukevampia. Itse turvauduimme jätskitikkujen puutteesta Tiimarin isoihin coctail-tikkuihin, jotka olivat kyllä kivan värikkäitä, mutta jokseenkin huterahkoja... No, kuka arvostaa mitäkin, seurasi tästäkin oma veikeytensä.)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon kondensoitu maito ja haluamasi höysteet (me siis käytimme mantelikrokantti- ja suklaarouheita, mutta sekaanhan voi kokeilla heittää juttuja oman maun mukaan). Sekoita massa tasaiseksi. Ota muffinssivuoka tai jäätelömuotteja ja täytä ne jäätelömassalla. Jos käytät muffinssivuokaa, laita vuoan päälle tiukasti folio ja paina jäätelötikku keskelle kutakin muffinssikoloa. Paina tikku lähes pohjaan, mutta varo, ettei tikku tule toisesta päästä näkyviin. Nosta levy pakastimeen jäätymään mielellään yön yli. 

Jäätelöiden pakastuttua sulata kuorrutteen suklaat ja kaada korkeaan ja kapeaan astiaan. Lämmitä hieman käsillä kutakin muffinssikoloa kerrallaan, jotta saat jäätelön irti vuoasta. Upota jäätelö suklaaseen, nosta ylös ja anna ylimääräisen suklaan valua takaisin kulhoon. Pidä hetki jäätelöä ilmassa, jotta suklaa hieman jähmettyy ja laita jäätelö sitten kylmäkallen päälle laitetulle leivinpaperille. Näin jäätelön yläpinta ei tule ruman näköiseksi. Nosta jäätelöt pakastimeen odottelemaan tarjoilua. 

Helppoa kuin heinänteko! Harmi, että me vaan ei olla ihan niin taitavia… Kaikki meni hyvin jätskimassan sekoitteluun ja muffinssikoloihin valutteluun asti. Sitten meni soveltamiseksi. Meillä ei siis tosiaan ollut jätskitikkuja eikä sellaisia löytynyt myöskään kaupasta ellei olisi ensin tuhonnut joukon jätskejä, joten kokeiltiin Tiimarin coctail-tikkuja. Ne oli kovasti värikkäitä ja kivoja, joskin myös kokolailla taipuisia ja siinä mielessä hitusen huteria. Ei siinä mitään, satsi pakkaseen ja innolla odottelemaan, mitä tuleman pitää.

Seuraavana päivänä sulateltiin suklaata. Ei mitään ongelmaa, sehän on tuttua touhua. Sen saaminen nätisti jätskien päälle tosin oli sitten sen sortin operaatio, että jäi kyllä tekemättä. Suklaata tuli niin älyttömän paksulti, että vaikka jätskit näyttivät kyllä herkullisilta (ja maistuivat myös!), tuli niistä kerrassaan mahdottomia syötäviä. Päätimmekin tällä kertaa luopua koko suklaasta ja syödä jätskiä sellaisenaan, mikä sinänsä ei kyllä ollut yhtään huono, voitti nimittäin monet kaupan tuotteet ihan mennen tullen. Aivan hullun hyvvää! Ens kerralla tosin taidetaan käydä Ikeasta jätskimuotteja tai tehä suosiolla satsi johonkin isompaan astiaan, josta sitten kaiverrella palloja. Mutta tästä kehitellään vielä!

 Turhaa huoli ois,                          

hammaspeikko kuoli pois,        

vatsatauti vangittiin    
rottakellariin!

arvontalaulun aika... Superyllärijännälottopitsa

Tällä kertaa vuorossa muuan suolainen muisto. Pitsan tekeminen itsehän on helppoa kuin heinänteko: liuotetaan 30 grammaa hiivaa pariin desiin haaleaa vettä, lisätään puoli teelusikallista suolaa, 4 ruokalusikallista öljyä ja 5 desilitraa vehnäjauhoja, vaivataan taikinaksi ja annetaan kohota, vaivataan vielä, taputellaan levyksi uunipellille, levitetään päälle sopivaksi katsotut täytteet ja työnnetään uuniin 250 asteeseen 15-20 minuutiksi, ja voilá! Vaikeintahan koko touhussa on päättää, mitä ihmettä siihen pitsan päälle nyt sitten laittaa, siihenhän kun nimittäin voi pistää vaikka mitä. Nälkäinen konditoriomme päätti ratkaista asian arpomalla – listattiin lapuille joukko aineksia, laput pipoon ja piposta sopiva määrä lappuja. Yksinkertaista, toimivaa, suorastaan nerokasta paitsi… Noh, olisi ehkä kannattanut miettiä tarkemmin 1. montako lappua nostetaan ja ehkä jopa vielä tarkemmin 2. mitä niihin lappuihin lopulta kannattaa kirjoittaa.

Tuloksena oli juusto-banaani-unclebensmörmelö-ketsuppi-kana-tomaatti-tonnikala-sipuli-feta-tacosipsipitsa, lempinimeltään superyllärijännälottopizza. No jännäähän se tosiaan olikin, ulkomuoto oli jokseenkin runsas ja joka ikinen suupala maistui erilaiselta; kun ensin oli saanut suuhunsa jotakin älyttömän hyvää, tekikin seuraavan haarukallisen jälkeen mieli oksentaa ja sitä rataa. Mutta hauskaahan meillä oli taas!

Lyhyestä virsi kaunis: arpominen ei ole huono idea, jos ei osaa päättää täytteitä, mutta jonkin sortin harkintaa lienee syytä käyttää. Ei meillä muuta tältä erää.

Tuhannen yötä kanssasi leivon...

Satuttiinpa taas päivänä eräänä Internetin ihmemaasta löytämään muuan resepti, joka herätti kokeilunhalun. Tosin kyseinen löytöhän oli kotoisin tuolta kaukaa muuan isohkon lätäkön takaa ja näin ollen suomea hivenen kansainvälisemmällä kielellä ja täynnä kovin kummallisia mittayksiköitä. Muutenkaan resepti ei ensilukemalta ihan auennut, mutta innostuksen heräämiseen riitti jo, kun leivoksen nimessä oli chocolate ja reseptiä pidemmälle lukiessa tuli vastaan muuan toinen tuttu taikasana… marshmallows.

Niinpä vietettyämme muutaman varsin hupaisan tovin Google-kääntäjän ja Ilmaisen sanakirjan parissa ja muunneltuamme tikkuja ja kuppeja grammoiksi ja deseiksi sekä pohdittuamme, löytyikö Ameriikan serkun turpealle olemukselle tästä nyt selitys, kun reseptissä taikinan kohottamisesta huolehtii paitsi ”itsekohoavat jauhot” myös sekä leivinjauhe että ruokasooda, saimme aikaiseksi ohjeen, joka nauratti, mutta myös hämmensi meitä yhä. ”Lyö yhteen, kunnes klimppivapaata” ja ”puhdas seiväs” viihdyttivät meitä erityisesti, mutta reseptin lopun puheet aseista, käsistä ja silmätikuista pistivät pohtimaan, mikähän meiltä nyt meni ohi…

Lopulta myllerrettyämme löytömme uuteen uskoon ja ihanalle äidinkielellemme oli alkuperäisestä Mini Chocolate Dalek Cakes -ohjeesta tullut Suklainen flirttik, josta muuten lopulta tuli siis oikeastaan piirakka eikä mitään minikakkuja. Se, minkä verran näillä kahdella lopulta sitten on tekemistä toistensa kanssa, kukin saakoon arvioida tahollaan kyseisiin resepteihin tutustuttuaan. ”Flirttikin” etymologiasta sen verran, että sen vastine on (luullaksemme) tavallaan tuo sana Dalek. Ilmainen sanakirja ei osannut sanoa siitä mitään ja meille Doctor Who on tosiaan jäänyt jokseenkin vieraaksi, joten meillä ei ollut niin minkään sortin käryä, mistä oli kyse. Vasta myöhemmin meille selvisi, millaisia otuksia nämä Dalekit ovat, ja saatiinpa sitten samalla selitys niille aseille ja käsille. Nehän siis on semmonen mutanttilaji Doctor Who -tieteistelevisiosarjassa, joka muuten ilmeisesti on ihan peräti maineikas brittisarja. Tämä leipominenhan on siis vallan sivistävää! Mutta se, miten siitä nyt sitten lopulta flirttik tuli, on hitusen mysteeri meille itsellemmekin... Jotakin tekemistä sillä todennäköisesti oli sanan "dale" (+k) kanssa, mutta nyt kun näin vähän myöhemmin lähdimme näitä taustoja tarkistamaan, eivät erilaiset sanakirjat enää olleetkaan kanssamme samaa mieltä, joten eikös alkanut hienoinen epävarmuus kalvaa leipurin mieltä. Muisti hyvä, mutta kovin lyhyt. Emme siis ehkä koskaan saa tietää, mitä tuossa leipomisen ohessa enemmän tai vähemmän epähuomiossa hoidetussa nimenantoseremoniassa lopulta tapahtui.

Tässä nyt joka tapauksessa ohje meidän suklaiseen flirttikkiimme ja sen jälkeen myös alkuperäinen englanninkielinen ohje, josta tämä nyt ei tosiaan ole kyllä mikään suora tai edes väärä suomennos:

Suklainen flirttik

125g              huoneenlämpöistä voita

2,5dl              fariinisokeria

2                   isoa munaa
3dl                 jauhoja

1 tl                leivinjauhetta

1dl                 jauhettuja manteleita

0,5 tl              ruokasoodaa

5 rkl               kaakaojauhetta

2dl                 maitoa

                     pieniä vaahtokarkkeja

Kuorrutus:

50g               tummaa suklaata paloiteltuna

75g               maitosuklaata paloiteltuna

1,25dl            kuohukermaa

   pieniä vaahtokarkkeja

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Laita voi, sokeri, munat, jauhot, jauhetut mantelit, sooda, kaakaojauhe, vaahtokarkit ja maito kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun vuokaan. Paista n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

2. Kuumenna kuohukerma kattilassa, älä anna kiehua. Lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaat ovat sulaneet ja seos on pehmeää. Anna jäähtyä, kunnes seos on tarpeeksi paksua levitettäväksi.

3. Kaada suklaakuorrute piirakan päälle ja koristele vaahtokarkeilla ja suklaarouheella.

Piirakan maistelu jakoi mielipiteitä siinä mielessä, että toiset nauttivat piirakasta enemmän paistopäivänä heti kuorrutteen jähmetyttyä, toiset arvostivat makua enemmän seuraavana päivänä. Kokeilla voi myös, miellyttääkö herkku enemmän jääkaappikylmänä vai uudelleen lämmitettynä ja syökö sitä mieluummin sinältään vai esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa, näistäkään ei nimittäin päästy yksimielisyyteen. Yhtä kaikki kaikille kuitenkin maistui.

Mini Chocolate Dalek Cakes

 Ingredients:

1 stick of butter, softened, plus extra for greasing

1 cup light brown soft sugar

2 large eggs

1 cup self-raising flour

½ cup ground almonds

½ tsp baking soda

5 tbsp cocoa, plus a little extra for decorating

½ cup milk

To Decorate:

4oz bar dark chocolate, chopped

4oz bar milk chocolate, chopped

1 cup heavy cream

6 marshmallows

1 – 2 cups chocolate drops

few thin sticks licorice or Japanese chocolate pocky sticks

Directions:

1.  Heat oven to 350F. Grease and line the bases of 6 dariole moulds or individual metal pudding basins with baking parchment or grease-proof paper. Put the butter, sugar, egg, flour, ground almonds, bicarbonate, cocoa and milk in a mixing bowl. Beat together until lump-free. Divide between the tins then bake for 20-25 minutes until risen and a skewer poked in comes out clean. Cool for 15 minutes, then remove from tins and cool completely – upside-down.

2.  Mix the two chocolates in a heatproof bowl. Heat the cream to just below boiling point, then pour over the chocolate and stir together until melted and smooth. Chill until thick enough to spread.

3. Use a small dot icing to stick a marshmallow to the top of each cake. Completely ice all the marshmallow-topped cakes. Dot with chocolate drops to look like the outside of a dalek, and add small sticks of licorice or pocky sticks to be the guns, arms and eye-sticks.

Tahdon nukahtaa...