Tuhannen yötä kanssasi leivon...

Satuttiinpa taas päivänä eräänä Internetin ihmemaasta löytämään muuan resepti, joka herätti kokeilunhalun. Tosin kyseinen löytöhän oli kotoisin tuolta kaukaa muuan isohkon lätäkön takaa ja näin ollen suomea hivenen kansainvälisemmällä kielellä ja täynnä kovin kummallisia mittayksiköitä. Muutenkaan resepti ei ensilukemalta ihan auennut, mutta innostuksen heräämiseen riitti jo, kun leivoksen nimessä oli chocolate ja reseptiä pidemmälle lukiessa tuli vastaan muuan toinen tuttu taikasana… marshmallows.

Niinpä vietettyämme muutaman varsin hupaisan tovin Google-kääntäjän ja Ilmaisen sanakirjan parissa ja muunneltuamme tikkuja ja kuppeja grammoiksi ja deseiksi sekä pohdittuamme, löytyikö Ameriikan serkun turpealle olemukselle tästä nyt selitys, kun reseptissä taikinan kohottamisesta huolehtii paitsi ”itsekohoavat jauhot” myös sekä leivinjauhe että ruokasooda, saimme aikaiseksi ohjeen, joka nauratti, mutta myös hämmensi meitä yhä. ”Lyö yhteen, kunnes klimppivapaata” ja ”puhdas seiväs” viihdyttivät meitä erityisesti, mutta reseptin lopun puheet aseista, käsistä ja silmätikuista pistivät pohtimaan, mikähän meiltä nyt meni ohi…

Lopulta myllerrettyämme löytömme uuteen uskoon ja ihanalle äidinkielellemme oli alkuperäisestä Mini Chocolate Dalek Cakes -ohjeesta tullut Suklainen flirttik, josta muuten lopulta tuli siis oikeastaan piirakka eikä mitään minikakkuja. Se, minkä verran näillä kahdella lopulta sitten on tekemistä toistensa kanssa, kukin saakoon arvioida tahollaan kyseisiin resepteihin tutustuttuaan. ”Flirttikin” etymologiasta sen verran, että sen vastine on (luullaksemme) tavallaan tuo sana Dalek. Ilmainen sanakirja ei osannut sanoa siitä mitään ja meille Doctor Who on tosiaan jäänyt jokseenkin vieraaksi, joten meillä ei ollut niin minkään sortin käryä, mistä oli kyse. Vasta myöhemmin meille selvisi, millaisia otuksia nämä Dalekit ovat, ja saatiinpa sitten samalla selitys niille aseille ja käsille. Nehän siis on semmonen mutanttilaji Doctor Who -tieteistelevisiosarjassa, joka muuten ilmeisesti on ihan peräti maineikas brittisarja. Tämä leipominenhan on siis vallan sivistävää! Mutta se, miten siitä nyt sitten lopulta flirttik tuli, on hitusen mysteeri meille itsellemmekin... Jotakin tekemistä sillä todennäköisesti oli sanan "dale" (+k) kanssa, mutta nyt kun näin vähän myöhemmin lähdimme näitä taustoja tarkistamaan, eivät erilaiset sanakirjat enää olleetkaan kanssamme samaa mieltä, joten eikös alkanut hienoinen epävarmuus kalvaa leipurin mieltä. Muisti hyvä, mutta kovin lyhyt. Emme siis ehkä koskaan saa tietää, mitä tuossa leipomisen ohessa enemmän tai vähemmän epähuomiossa hoidetussa nimenantoseremoniassa lopulta tapahtui.

Tässä nyt joka tapauksessa ohje meidän suklaiseen flirttikkiimme ja sen jälkeen myös alkuperäinen englanninkielinen ohje, josta tämä nyt ei tosiaan ole kyllä mikään suora tai edes väärä suomennos:

Suklainen flirttik

125g              huoneenlämpöistä voita

2,5dl              fariinisokeria

2                   isoa munaa
3dl                 jauhoja

1 tl                leivinjauhetta

1dl                 jauhettuja manteleita

0,5 tl              ruokasoodaa

5 rkl               kaakaojauhetta

2dl                 maitoa

                     pieniä vaahtokarkkeja

Kuorrutus:

50g               tummaa suklaata paloiteltuna

75g               maitosuklaata paloiteltuna

1,25dl            kuohukermaa

   pieniä vaahtokarkkeja

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Laita voi, sokeri, munat, jauhot, jauhetut mantelit, sooda, kaakaojauhe, vaahtokarkit ja maito kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun vuokaan. Paista n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

2. Kuumenna kuohukerma kattilassa, älä anna kiehua. Lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaat ovat sulaneet ja seos on pehmeää. Anna jäähtyä, kunnes seos on tarpeeksi paksua levitettäväksi.

3. Kaada suklaakuorrute piirakan päälle ja koristele vaahtokarkeilla ja suklaarouheella.

Piirakan maistelu jakoi mielipiteitä siinä mielessä, että toiset nauttivat piirakasta enemmän paistopäivänä heti kuorrutteen jähmetyttyä, toiset arvostivat makua enemmän seuraavana päivänä. Kokeilla voi myös, miellyttääkö herkku enemmän jääkaappikylmänä vai uudelleen lämmitettynä ja syökö sitä mieluummin sinältään vai esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa, näistäkään ei nimittäin päästy yksimielisyyteen. Yhtä kaikki kaikille kuitenkin maistui.

Mini Chocolate Dalek Cakes

 Ingredients:

1 stick of butter, softened, plus extra for greasing

1 cup light brown soft sugar

2 large eggs

1 cup self-raising flour

½ cup ground almonds

½ tsp baking soda

5 tbsp cocoa, plus a little extra for decorating

½ cup milk

To Decorate:

4oz bar dark chocolate, chopped

4oz bar milk chocolate, chopped

1 cup heavy cream

6 marshmallows

1 – 2 cups chocolate drops

few thin sticks licorice or Japanese chocolate pocky sticks

Directions:

1.  Heat oven to 350F. Grease and line the bases of 6 dariole moulds or individual metal pudding basins with baking parchment or grease-proof paper. Put the butter, sugar, egg, flour, ground almonds, bicarbonate, cocoa and milk in a mixing bowl. Beat together until lump-free. Divide between the tins then bake for 20-25 minutes until risen and a skewer poked in comes out clean. Cool for 15 minutes, then remove from tins and cool completely – upside-down.

2.  Mix the two chocolates in a heatproof bowl. Heat the cream to just below boiling point, then pour over the chocolate and stir together until melted and smooth. Chill until thick enough to spread.

3. Use a small dot icing to stick a marshmallow to the top of each cake. Completely ice all the marshmallow-topped cakes. Dot with chocolate drops to look like the outside of a dalek, and add small sticks of licorice or pocky sticks to be the guns, arms and eye-sticks.

Tahdon nukahtaa...

...kuiske kuuluu: "joko saapi maistaa?" Saapi maistaa!

Tässä tulee toinen osa Kokeilevan Konditorion Tee-se-itse -yön tapahtumista. Tähän asti olemme siis saaneet aikaiseksi vaahtokarkkeja, tuorejuustoa ja viiliä, joista voit lukea ykkösosasta. Nyt vuorossa ovat ne suklaapopparit, daim ja jogurttijäätelö. Saatuamme vaahtokarkit, viilit ja tuorejuuston tekeytymään oli meillä siinä odotellessa nimittäin aikaa keksiä lisää kokeiltavaa. Ei kun kaappeja kaivelemaan!

Kun aikaansaannos oli suklaapoppareita, ei ehkä ole arvoitus, mitä sieltä kaapista sitten löytyi. Popcornit eivät tosin olleet sellaisia helppoja mikromallisia vaan ne piti poksauttaa kattilassa, ja kun se oli meille (kenties häkellyttävää kyllä) aivan uusi elämys, eka satsi meni vähän opetellessa. Noh, harjoitus tekee mestarin (väsyneeksi) ja toinen kattilallinen näytti ja maistui jo siltä, miltä pitikin. Sit reipas annos suklaata sulaksi ja popparit sekaan saamaan pinnalleen ihana ruskea kerros (olihan toki ensimmäisenkin satsin päällä kyllä ruskea kerros. Se ei vain ollut niin ihana.) Sitä seurasi touhun ehkä järjettömimmät hetket, kun nostelimme popcornit suklaasta leivinpaperille yksitellen. Ehkä se meni tarpeettomaksi näpertelyksi ja touhu olisi onnistunut helpomminkin, mutta kun me halusimme yksittäisiä suklaalla päällystettyjä popcorneja, eikä könttiä popcornsuklaata. Joten yhteenjämähtämisen estämisen varmistamiseksi me nostelimme ne leivinpaperille yksitellen ja siirsimme jääkaappiin jähmettymään.
 
Suklaapoppareiden jälkeen selasimme Googlea hakusanoilla "itse tehty" ja "tee se itse". Sieltä löytyi niin villejä asioita, että jos me joskus kyllästytään näihin leivontakokeiluihin, niin me perustetaan uusi I.T.T.S.I.-blogi, jossa kokeillaan niitä kaikkia! Yön pirteissä tunnelmissa kielelle ja mielelle oli hullun hyvien suklaapoppareiden jälkeen jäänyt kuitenkin yhä suklaa, ja niin päätimme kokeilla itse tehtyä daimia (reseptin voi bongata täältä). Noh, resepti on taatusti hyvä, mutta me vissiin ei olla. Jotain meni väärin ja sen sijaan, että olisimme saaneet hivellä makunystyröitämme ihanalla mantelikrokantilla, sai roskiksemme täytettä kivikovasta ja pahanmakuisesta köntistä ja sulahtaneesta nuolijasta. Ei siitä sen enempää, mutta annettakoon muuan pieni vinkki: jos olet juuri hämmentänyt parikymmentä minuuttia kuumaa voi-siirappi-sokeri -mössöä liedelläsi, niin on ehkä syytä miettiä, kannattaako sitä ehkä sittenkään kaapia sieltä muovisella nuolijalla. Nimimerkillä: mietin, kokeilin, harmistuin. RIP nuolija, huomenna lähdetään Ikeaan.

Takaiskusta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) päätimme tehdä vielä jotakin uutta. Googlen "itse tehty" -hausta löytyi pitkä lista itse tehtyjä jäätelöitä. Koska ajatus jätskimömmön hämmentämisestä pakastimessa tunnin välein ei aamuyön pimeydessä varsinaisesti lämmittänyt mieltä, ja toisaalta jäätelön tekeminen jäätelöstä tuntui mielestämme fuskaamiselta (sellainenkin resepti kyllä tuli vastaan...), eikä meillä oikeastaan ollut tarpeeksi kermaakaan juuri mihinkään ohjeeseen, päädyimme tekemään jotain aivan kermatonta! Siis jogurttijäätelöä! Siihen oli joku ohjekin, mutta se oli oikeastaan aika huono, eikä me sitä sen mukaan tehty kuitenkaan (oi reseptissä pitäytymisen jalo taito!). Tässä siis oma versiomme:

Yksi purkki (2dl) Valion vaniljajogurttia
noin 1/2 dl (saatto hujahtaa enemmänkin, ei me oikeastaan mitattu) tomusokeria
mansikoita ja mustikoita sopivasti mössättynä (ei se ole niin tarkkaa...)

Pistä aineet sekaisin ja tarkista makeus, annostele massa jäätelöpuikkomuotteihin (me saimme tästä satsista viisi puikkoa) ja tuikkaa pakastimeen jäätymään. Mene nukkumaan ja nauti aamupalajätskistäsi!

Näin me siis teimme. Oikeastihan jogurttina voi käyttää suunnilleen mitä vain jogurttia. Meillä nyt sattui olemaan Valion vaniljaa, mutta kyllä vaikka Ingmanin mustikka tai mummon marjaton mansikka jäätyy ihan yhtä hyvin. Sokeriakin tulee laittaa sopivasti, ja sehän voi jollekin tarkoittaa yhtä, toiselle toista ja jollekin jotakin ihan muuta. Mansi- ja mustikoiden tilalle voi pistää vaikka mangon makuista vauvasosetta, tai olla pistämättä. Ei sekään ole niin tarkkaa. Oikeastaan siihen jogurttiin ei tarvitse välttämättä lisätä yhtään mitään, jos ei halua, kyllä sen voi pakastaa ihan sellaisenaankin (on siis testattu sekin ja hyvää on!). Ja meidän nukkumaanmenoaikammehan oli siinä noin aamuviideltä eli tätä aamupalaa olisimme voineet halutessamme nauttia jo aamuseitsemältä, puikotetun jogurtin jäätymiseen nimittäin ei mene kuin pari tuntia. Eikä jogurttijäätelöä tarvitse pakastaa jäätelöpuikkomuoteissakaan, jos ei ole jäätelöpuikkomuotteja tai ei vain huvita pakastaa niitä jäätelöpuikkomuoteissa, voi vaikka pistää pakasterasiaan. Silloin tosin jäätyminen vie tovin verran pidempään ja jätskimassaa kannattaa kenties sekoitella aina once in a while. Niin ja "Tarjoile miten haluat!", kuten erään itse tehdyn jäätelön ohjeen laatija lopetti ohjeistuksensa.

Vaikka tällaisen operaation jälkeen tiskivuori on mahdoton ja joku ihmettelee, eikö täällä ikinä nukuta, on kuitenkin muuan erinomainen etu siinä, kun kokeilee monia juttuja yhtä aikaa. Silloin niitä voi nimittäin kokeilla myös yhdessä. Vai mitä luulette, miltä maistuu itse tehdyllä valkosipulituorejuustolla höystetty suklaapopparivaahtokarkki jogurttijäätelön kanssa? Mepä tiedämme. Kannatti sitä kokeilla!